Palatakseni vielä aiheeseen: Miksi en ole käynyt katsomassa Avataria? Kun Avatar oli ilmestymäisillään, yritin ympäripuhua veljeäni lähtemään katsomaan sen kanssani. Mutta veljeni ympäripuhuikin minut erittäin hyvällä argumentilla: Se, että elokuva on 3D-tuotos ja hienosti tehty, teknisen osaamisen näyte, ei ole veljelleni eikä niin ikään minulle mielekäs syy mennä katsomaan elokuvaa. Olen paljon kiinnostuneempi kolmiulotteisesta kirjoittamisesta. Elokuva on toki audiovisuaalinen media, mutta ainakin minulle se audiovisuaalisuus on väline, työkalu, jolla tuetaan tarinankerrontaa; se ei ole itsetarkoitus. Sama pätee vaikka näyttelijöihin tai mihin tahansa muuhun elokuvan osa-alueeseen. Osa-alueet voivat loistaa erityisen ansioituneina suorituksina, mutta lopulta yksittäiset suoritukset ovat vain yksittäisiä suorituksia, ja mielekäs elokuva on mielekäs kokonaisuus. Ehkä Avatar on mielekäs kokonaisuus, mutta niin vahvasti se on alkanut vaikuttaa joltain ihan muulta, että taidan veljeni tavoin jättää sen väliin ja odottaa hetkeä jolloin samaa tekniikkaa käytetään onnistuneesti jossain vähän kiinnostavammassa ympäristössä.
En edes tiedä miksi minun pitää perustella sitä etten ole käynyt katsomassa jotain elokuvaa. En yhtään epäile, etteikö se ansaitse teknisiä palkintoja. Mutta innovatiivisuus ei ole aina se tärkein juttu. Yleensä riittää, että tekee tutut jutut hyvin. Aihetta sivutaan myös uusimmassa Bombcastissa:
Uusin Giant Bombin Bombcast on kuultavissa täällä. Avatarista aletaan puhua n. 1 t 9 min kohdalla.
Mikäli videopelit ja yleinen nörtteily kiinnostaa, on Giant Bombin nörttien jutustelu hauskaa kuunneltavaa. Uudet jaksot ilmestyvät tiistaisin Yhdysvaltain aikaa.
Tekniikan rattaiden tulisi tietenkin pyöriä eteenpäin. Itselle elokuvan konseptin pitää kuitenkin olla jotenkin houkutteleva. En nyt tarkoita mitään "high concept" -juttua, vain, että tarina ja hahmot ovat sen verran puoleensavetäviä, että asioista tahtoo ottaa selvää. Siinä mielessä edelleen parasta scifiä tarjoilee vajaan kymmenen vuoden takainen, lyhytikäiseksi jäänyt kulttiklassikko Firefly. Ja jos Firefly ei ole tuttu sarja, etkä ole scifin ystävä, älä anna scifi-termin karkoittaa hyvän sarjan ääreltä. Firefly on draamaa, joka vain sattuu tapahtumaan avaruudessa. Se käyttää toki huolella ja rakkaudella tehtyä maailmaansa onnistuneesti hyväkseen, mutta hahmot ovat sellaisenaan kiinnostavia ja teemat universaaleja tai meidän maailmamme kanssa analogisia.
Ja nyt kun Fireflyn mainitsin, voisinkin kasata listan suosikkisarjoistani ja kirjoittaa niistä jonkinlaiset analyysit. Palaan asiaan.
Mutta tiedättekö mikä on huvittavaa? Ne Citymarketeissa pyörivät videoluupit, joissa jonkun eteerisen valmismusiikki ja -maisemamaton päällä on lainaus joltain Kierkegaardilta; ikään kuin kasvoton jättielintarvikevähittäismyyntiketju yrittäisi esiintyä sielukkaana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti