Bioware ei petä. Oscar-ehdokkuudet julkistettu.

Tärkein ensimmäiseksi: Mass Effect 2 on aivan mahtava peli. Se on nörttien nörteille kirjoittama, ajoittain huvittavan vaivaannuttava scifi-eepos, joka tarjoilee pelaajalleen maailman, joka on niin hahmojen, juonenkuljetuksen, kuin audiovisuaalisen estetiikankin suhteen valovuosia kilpailijoita edellä. Myös pelimekaniikka on hiottua ja pelaaminen yksinkertaisesti kivaa. Sitä paitsi, pelissä pääsee panemaan seksikkäitä alieneita ja pelastamaan galaksin. Mitä muuta sitä nörtti voi toivoa? Eipä juuri muuta. Pelattuani pelin läpi kahdessa vuorokaudessa, huomasin pelikellon näyttävän hieman yli 30 tuntia.

En varmasti ole ainoa joka on turhautunut seuratessaan haastatteluita, joissa Kathryn Bigelow'lta kysellään miltä tuntuu olla "ensimmäinen nainen joka voitti DGA:n" ja "neljäs nainen, joka on saanut parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuden." Ikään kuin olisi sivuseikka kuinka helvetin hieno elokuva The Hurt Locker on. Paljon kiinnostavampaa on, että ohjaajalla on pimpsa eikä pippeli. Surullisinta tässä tilanteessa on se, että innokkaimmin sukupuolikysymystä tästä ovat vääntämässä naiset. Varsinkin kun kyseessä on elokuva, jossa ei millään tapaa viitata minkäänlaisiin sukupuolikysymyksiin (vaikka siinä käsitelläänkin psyyken ominaisuuksia, joiden on tyypillisesti ajateltu olevan useammin miehisiä attribuutteja).

Bigelow, Renner, Boal ja kumppanit ansaitsevat kyllä kaikki 9 ehdokkuuttaan. Valitettavasti Avatar nappaa parhaan elokuvan palkinnon, joka ystävääni lainatakseni on "pahin oikeusmurha ikinä, vaikka vastassa olisi pelkkiä 50 Centin musiikkivideoita." Mainittakoon tähän väliin etten ole Avataria nähnyt, joten en sinänsä voi esittää argumentteja elokuvan laadun suhteen. Kuulopuheiden ja näkemäni materiaalin perusteella ei juuri kiinnosta kyseistä eeposta nähdäkään. Kuten mainittua, olen hyvän scifin ystävä, vaikka se olisikin vähän tyhjänpäiväistä hömppää. Mutta teknologiamasturbaatio tulisi mielestäni palkita lähinnä tekniikkapuolen palkinnoilla. Ja vaikka parhaan kuvauksen pystillä.

Miksi sitten olen niin kiinnostunut Oscareista? Eivätkö ne ole ihan höpöhöpöä?

Oscarit eivät suinkaan ole mikään laadun mittari. Parhaan elokuvan palkinto on mennyt oikeaan osoitteeseen viimeksi joskus vuonna 1993. Ja voiko kukaan ottaa tosissaan organisaatiota, joka äänestää The Golden Compassin erikoistehosteet paremmiksi kuin Transformersin? Ei tietenkään, mutta jännäänkin lähinnä sen puolesta, että The Hurt Lockerin (jota Suomessa levitetään huiman yhden kopion voimin) kaltaiset elokuvat, joita ei ole nähnyt kuin tuottajan kaverit ja vahingossa väärään saliin kävelleet, saisivat enemmän julkisuutta ja sitä myöten potentiaalisia katsojia. Kun kerrankin jonkun on annettu tehdä hyvä elokuva, soisi ihmisten antavan sille mahdollisuuden.

Ja jos Farmiga ei saa parhaan naissivuosan Oscaria Up in the Airista, en katso Oscareita enää koskaan. Ainakaan vuoteen.

The Hurt Lockeria on alettu näyttää muulloinkin kuin keskellä yötä, joten käykää katsomassa, jos ette vielä niin ole tehneet.